Samuli Reunasen (toinen oikealta) syksy jatkuu Joensuun kaupunginteatterin jälkeen Tampereella.

Kiertävänä ohjaajana viitisentoista vuotta Suomea matkannut Samuli Reunanen on ohjannut Joensuun kaupunginteatterin syyskauden aloittavan komedian ”Jeppe Niilonpoika”.

Ludvig Holbergin klassikossa on Reunasen mielestä sopivasti kitkapintaa tähän päivään: railakkaan karnevalistinen teksti sivuaa nykypolitiikkaa ja identiteettikysymyksiä.

– Kun Iiristiina (Varilo) tarjosi sitä minulle, kiinnostuin heti haasteesta. Kyseessä on 300 vuotta vanha teksti, jolla on klassikkostatus. Onko se elävä klassikko, joka liikuttelee jaettuja tuntoja vielä tänäkin päivänä? Saako siitä elävän esityksen, Reunanen kuvailee ajatuksiaan.

Klassikoita kehtaa käsitellä reippaalla otteella

Reunanen on tullut tunnetuksi juuri klassikoiden ohjaajana ja sovittajana. Itse hän kokee ajautuneensa klassikoiden pariin vahingossa.

– Teatterikoulussa tehtiin harjoitustöinä paljon klassikoita. Ensimmäinen isompi itsenäinen ohjaustyöni oli Strindbergiä. Se olikin ainoita klassikoita, joita tunsin kouluun mennessä, Reunanen muistelee.

– Teatterinjohtajat ovat jostakin syystä tarjonneet minulle nimenomaan klassikoita. Nummisuutarit Kajaanissa, Hamlet Jurkassa, Kalevala Oulussa, Dostojevski Lahdessa… Klassikoista tuli ikään kuin vahingossa minun brändini. Klassikoita kehtaa käsitellä kovakouraisemmin kuin uudempia teoksia. Viihdyn paremmin kuolleiden kirjailijoiden kuin elävien kirjailijoiden kanssa, Reunanen tuumii.

Klassikoiden parissa on Reunasen mielestä mahdollisuus päästä kiinnostavien, yhä ajankohtaisten kysymysten äärelle – aivan kuten Jeppe Niilonpojassakin käsitellään yksilön mahdollisuutta muutokseen.


Reunanen kuvailee Jeppe Niilonpoikaa railakkaan karnevalistiseksi tekstiksi. Jepen roolissa nähdään Jaakko Tohkanen (keskellä).

Hyvä teatteriesitys yllättää

Yllättävyys on Reunaselle tärkeä teatteriesityksen ominaisuus. Yhdeksi erityisesti mieltä lämmittäväksi teatterikokemukseksi Reunanen nimeää kesällä näkemänsä Minna Canth –tulkinnan ”Työmiehen vaimo” Orimattilan Teatterissa.

– Haluan tulla yllätetyksi. Haluan, että uteliaisuus herää jonkun yllättävän näkökulman tai teatterillisen ratkaisun kautta. Hyvä esitys antaa energiaa niin, että esityksen jälkeen tunnen olevani ladattu.

Myös Jeppe Niilonpojassa on yllättävyyttä.

– Se on ilahduttavalla tavalla yllättävää teatteria, poliittisesti epäkorrektia ja liippaa koomisen suuntaan. Riittävän lyhyt ja sopivasti viihdyttävä, Reunanen kuvailee.

Reissutyö kiehtoo

Kokeneena kiertävänä ohjaajana Reunasen ”hoksottimet ovat virittyneet” uusien, erilaisten ryhmien kanssa toimimiseen. Tänä vuonna ensi-iltoja tulee 6-7.

Koti on Järvenpäässä, ja perheellisenä ihmisenä reissutyötä saa sovitella yhteen muun elämän kanssa.

– Mutta se on ammatinvalintakysymys. Vieraileminen on kiehtova tapa elää, ja reissutyössä tulee tutustuttua Suomeen monelta kantilta.

Seuraavana vuorossa on Tampereen teatteri, jossa Reunanen ohjaa draamakomedian ”Elling”. Sitä Reunanen kuvailee hyvän mielen komediaksi, joka kertoo itsenäistymisestä ja pelkojen voittamisesta.

– Ei se ole kovin iso hyppy Jeppe Niilonpojasta. Pohjavireenä kulkevat samat isot teemat itsensä löytämisestä.

Tutustu Jeppe Niilonpojan tarinaan!

« Takaisin ajankohtaisiin