Anna Karenina on melkoista pukuloistoa ainakin naisten osalta. Puvustonhoitaja Katri Tuukkanen vastaa Anna Kareninan pukusuunnittelusta. Kuinka puvut valmistetaan ja mitä muuta puvustossa tehdään?

Katri Tuukkanen vastaa Joensuun kaupunginteatterin puvuston toiminnasta, joka sisältää pukujen suunnittelua ja valmistamista mutta myös pukujen pesua ja huoltamista. Puvuston työntekijät toimivat myös tarvittaessa esityksissä pukijoina eli auttavat näyttelijöitä pikavaihdoissa.
– Periaatteessa puvustolle kuuluvat kaikki ne vaatteet ja asusteet mitkä ovat näyttämöllä näyttelijän päällä eli vaatteiden lisäksi kengät, korut ja hatut. Anna Kareninaan hankin jopa rullaluistimia, Katri paljastaa.
Puvustuksen suunnittelussa joudutaan ottamaan monenlaisia asioita huomioon eikä vaatteiden valmistaminen ole ihan samanlaista kuin normaalisti.
– Otamme jo valmistamisvaiheessa huomioon vaatteiden huollon. Se lähtee liikkeelle materiaalivalinnoista asti. Anna Kareninassa  naisten puvuissa on myös niin sanotut hikilaput, joita vaihdetaan, ettei koko pukua jouduta pesemään.
Puvustossa siis pestään pyykkiä joka viikko, olisitko arvannut? Kahden tai jopa kolmen tunnin esityksen läpivetäminen on näyttelijöille fyysisesti raskasta ja hiki tulee takuuvarmasti.
– Alusasuja pestään usein, muita vaatteita tarpeen vaatiessa, kuitenkin vähintään kolmen esityksen välein, kertoo Katri.
Viimeisen esityksen jälkeen vaatteet viedään huoltamisen jälkeen Pielisjoen toisella puolella olevaan varastoon odottamaan jatkokäyttöä. Kertakäyttöisiä vaatteita teatterissa ei valmisteta.

Teatteri on yhteistyötä

Teatteripuvustuksessa on paljon jippoja, joiden avulla katsojan näkemä ”teatterin taika” saadaan aikaiseksi.
– Vaate näyttää ulkoisesti aivan normaalilta vaatteelta, mutta kun sen sisälle katsotaan, niin eroja on paljon, paljastaa Katri Tuukkanen.
Pukemista helpottamaan vaatekappaleita yhdistetään puvustossa yhdeksi kokonaisuudeksi; esimerkiksi paidasta, liivistä ja hameesta ommellaan kokonaisuus, joka puetaan takana olevalla vetoketjulla.
– Nappien vaihtaminen neppareihin on meillä aika perusjuttu, samoin kuin vetoketjut. Pukemisen ja riisumisen pitää olla helppoa ja nopeaa.
Joskus nepparit, tarrat ja vetoketjutkaan eivät riitä tarpeeksi nopeaan vaatteiden vaihtoon. Silloin turvaudutaan kerrospukeutumiseen.
– Esimerkiksi Harmony Sistersissä Petteri Rantatalolla on päällekkäin kolmekin pukua, joita hän kohtausten välillä riisuu. Kerrospukeutumista pyritään välttämään mahdollisuuksien mukaan, koska se on näyttelijälle raskas ja kuuma. Muutamassa sekunnissa pystytään kuitenkin tekemään aika isoja vaihtoja.
Pikavaihdot onnistuvat vain harjoittelemalla ja suunnittelemalla.
– Se on todella tarkkaa. Kaiken pitää tapahtua tietyssä järjestyksessä, olipa pukijana kuka tahansa.
Tarkkaa on työ teatterissa muutenkin, sillä kaikkien palasten on loksahdettava esityksissä kohdalleen.
Tärkeä osa puvuston, kuten kaikkien muidenkin toimintojen, työtä on yhteistyö muiden teatterin sisäisten ryhmien kanssa. Tiivistä yhteistyötä puvustossa tehdään niin ohjaajan, lavastajan, kampaaja-maskeerajan, valosuunnittelijan kuin tarpeistonkin kanssa.
– Esimerkiksi runsaat paljetit tai suurilieriset hatut täytyy ottaa huomioon valaisussa. Paljetit heijastelevat valoa miten sattuu ja lierit tekevät silmille ikävät varjot. Näytelmä tehdään yhteistyöllä kaikkien tekijöiden kanssa. Kokonaisuus ei olisi yhtenäinen jonkun osa-alueen puuttuessa. Kompromisseja on myös pystyttävä tekemään.

Anna Karenina on silmäkarkkia

Anna Karenina on pukujen osalta oikeaa silmäkarkkia ja ilotulitusta.  Ensimmäisenä Katri katsoi ohjaaja Aino Kiven työryhmälle suositteleman elokuvan, josta haki inspiraatiota.
– Esityksen ennakkomainoskuvat otettiin jo kauan sitten eikä silloin tietenkään ollut mitään pukuja valmiina. Kuvaa varten mietittiin ohjaajan kanssa sopiva asu, jonka kävin hakemassa varastosta. Sellaisenaan sitä ei tietenkään käytetty, vaan sitä muokattiin.
Anna Karenina on puvuston näkökulmasta suuritöinen, näyttäviä pukuja on paljon. Kaikkea ei suinkaan tehdä alusta lähtien.
– Varastosta löytyviä pukuja hyödynnetään niin paljon kuin mahdollista niin budjetin kuin resurssienkin takia. Miesten vaatteissa se onnistuikin aika hyvin.
Anna Karenina on lähtökohtaisesti epookkia eli sidottu tiettyyn aikakauteen, mutta Katri Tuukkasen mukaan sitä on puvustuksen osalta modernisoitu esimerkiksi materiaalien osalta.
– Esimerkiksi uniformuja tehdään Anna Kareninaan farkkukankaasta, paljastaa Katri.
Joskus puvustuksiin ostetaan vaatteita valmiina kaupasta tai kirpputoreilta.
– Niitä kyllä lähes aina kuitenkin muokataan, sellaisenaan ne eivät mene näyttämölle vaan vaatteita ja kankaita värjätään, patinoidaan ja koristellaan.
Patinointia eli vanhennusta tehdään muun muassa spraymaalilla ja hiekkapaperilla.
– Mietimme mikä kohta vaatteessa kuluu ja juuri sitä kohtaa käsitellään. Esimerkiksi puseroissa hihansuut rispaantuvat ja kainaloissa voi olla hikijäljet, Katri selventää.

Katri shoppailee rautakaupassa

Netti on nykypäivänä Katrin työkalu, kuten lähes jokaisen. Sieltä Katri etsii tietoa, materiaaleja, kankaita, kenkiä…
– Ilman nettiä toimiminen näin tiukalla aikataululla olisi mahdotonta. Netissä tarjonta on suurta ja hintoja pystyy vertailemaan. Se säästää aikaa ja rahaa.
Netin lisäksi Katri paljastaa toisenkin puvustamon shoppailupaikan: rautakaupan!
– Sieltä löytyy putkia, nippusiteitä, liimoja ja massoja. Niistä tehdään pukujen rakenteita ja jopa koristeita. Varsinkin satujen puvustukseen rautakaupasta löytyy vaikka mitä. Kun pukuja rakennetaan mitä ihmeellisimmistä materiaaleista, täytyy aina pitää mielessä että puku pysyy kevyenä näyttelijälle ja että siinä on helppo liikkua, tietää Katri.

Lue lisää Anna Kareninasta!

« Takaisin ajankohtaisiin