– Paljonko tämä maksaa? rouva kysyy narikassa.
– Ei mitään, se kuuluu lipun hintaan, toteaa aulavahtimestari Siri Joskitt iloisesti hymyillen.

Siri Joskitt ja Samuli Pirhonen ovat monelle teatterinkävijälle tuttuja naamoja. Heidät tapaa teatterin narikassa ja teatterisaliin mentäessä.
– Minä olen aika tuore aulavahtimestari, aloitin vasta lokakuussa työt opiskelujeni ohessa. Sain kuulla eräältä toiselta aulavahtimestarilta, että yksi paikka on ehkä avautumassa, laitoin hakemuksen ja tässä sitä ollaan, kertoo maantieteen ja biologian opettajaksi opiskeleva Siri.
Samuli on puolestaan jo konkari, sillä hän aloitti aulavahtimestarin työt teatterilla vuonna 2012.
– Minäkin olin aloittaessani opiskelija, mutta olen opettajaksi valmistumisen jälkeenkin jatkanut aulavahtimestarina toimimista opettajan töiden ohessa, Samuli toteaa.

”Olemme asiakkaita varten”

Mitä kaikkea aulavahtimestareiden työnkuvaan kuuluu?
– Työvuoro alkaa tuntia ennen esitystä. Vaihdamme työasut, tarkistamme yleisötilat ja järjestelemme. Kun asiakkaita alkaa saapua, olemme jo valmiina narikassa ottamassa heitä vastaan. Olemme teatterissa asiakkaita varten; auttamassa ja opastamassa, Samuli selventää.
– Meidän pitää osata myös kertoa esityksestä mikäli joku kysyy. Siinä auttaa ohjaajan pitämä info. Käymme tietenkin myös katsomassa kaikki esitykset vähintään kerran, Siri jatkaa.
Yksi aulavahtimestari istuu salissa esityksen ajan tarkkailemassa katsomotilannetta ja toinen sijoittuu aulaan ohjaamaan mahdollisia myöhästyneitä katsojia tai jos joku katsojista joutuu jostakin painavasta syystä piipahtamaan esityksen aikana salin ulkopuolella.
– Kannattaa muistaa, että myöhästyneet pääsevät yleensä katsomoon vasta väliajalla, Siri huomauttaa.
Toinen asia mikä jokaisen teatterikävijän pitäisi huomioida, on esitysten taltioimiskielto.
– Joskus asiasta joutuu huomauttamaan, Samuli toteaa.
Aulavahtimestareiden työaika päättyy noin puoli tuntia esityksen jälkeen. Ihmisten haettua takkinsa narikasta, ”aulikset” järjestelevät paikat kuntoon.
– Jos joltain on unohtunut tavaroita, viemme ne Teatteriravintolan henkilökunnalle. Sieltä niitä kannattaa ensimmäisenä käydä kyselemässä ja sieltä tavarat toimitetaan Pohjois-Karjalan Löytötavarapalveluihin, ohjeistaa Samuli.

Iloinen ilmapiiri viehättää

Teatteriurasta näyttämöllä tai näyttämön takana Siri ja Samuli eivät haaveile, vaikka teatteri taidemuotona kiinnostaakin.
– Minulle mieleenpainuvin teatteriesitys täällä Joensuussa on ollut Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen. Tässä työssä esitykset saa katsoa useampaan kertaan ja ne avautuvat joka kerta hieman enemmän ja enemmän. En usko, että kovin moni käy useammin kuin kerran katsomassa saman esityksen. Esitysten näkeminen on tämän työn etu, Samuli kiittelee.
Hän yhtyy myös Sirin hehkutukseen hyvästä työyhteisöstä ja ilmapiiristä.
– Me aulavahtimestarit olemme ystävystyneet niin paljon, että vietämme yhdessä myös vapaa-aikaa. Jokainen meistä on erilainen ja tekee asiakaspalvelua omalla tavallaan. Täällä saa olla oma itsensä, ja asiakkaatkin voivat tulla meille sellaisina kuin ovat. Pynttäytymispakkoa ei ole.
Lisäksi niin työkaverit kuin teatterikin ovat joustavia. Jos siis on menoja, niin työvuorot saadaan aina järjesteltyä sopiviksi, Siri mainitsee.
– Teatterilla on muutenkin mukava ilmapiiri. Asiakkaat ovat iloisia. Ongelmia asiakkaiden kanssa ei juurikaan ole ollut. Pikkujoulukaudella liikaa alkoholia nauttineet katsojatkin olemme saaneet aisoihin, kommentoi Samuli.

Lue lisää Anna Kareninasta!

« Takaisin ajankohtaisiin