Mä Soitan Veljille ottaa rohkeasti kantaa maahanmuuttoon ja erilaisten ihmisten kohtaamiseen. Tällaisista aiheista on helppo tehdä ylimeneviä tarinoita, jotka saarnaavat liikaa joko puolesta tai vastaan. Aino Kivi on työryhmänsä kanssa luonut onnistuneen version Jonas Hassem Kherimin näytelmästä.

Näyttelijät tekevät tasaisen hyvää työtä. Parhaiten jää mieleen Laura Rämä Amor-hahmon roolissa. Hän oli kantava voima, joka oli lähes koko näytelmän ajan lavalla.

Näytelmän lavasteet ovat hyvin minimaaliset, mutta sitäkin tehokkaammat. Katsoja pysyy hyvin kärryillä, missä hahmot liikkuvat. Pieni näyttämö pääsee oikeuksiinsa. Tunnelma oli intiimi ja katsojana tunsin olevani täysillä tarinassa mukana.

Katsojista puheenollen; ottaen huomioon näytelmän aiheen, katsomossa oli enimmäkseen vanhempia ihmisiä eikä nuoria näkynyt juurit lainkaan.

Suosittelen tätä näytelmää lämpimästi kaikille aiheesta kiinnostuneille.

 

Mika Lahtinen

« Takaisin ajankohtaisiin